J: Nyt ymmärrän miltä kaikista aina tuntuu seistä kameran edessä tähän aikaa vuodesta ja uhrautua riisumaan lämpöä hehkuva takki hetkeksi maahan. Onneksi ulkona ei ollut pakkasta (mikä on toisaalta harmi, koska lumi olisi tervetullutta) ja ystäväni Roosa on hyvin nopea painamaan kameran nappuloita. Pienet ihanat asiat ovat muutenkin lämmittäneet mieltä, joten ehkä niilläkin oli osa asiaan etten jäätynyt kokonaan päästä varpaisiin. Kahdeksan päivää sitten palasin Tukholman reissulta, kaksi päivää on enää koulua jäljellä ja se sisältää vain neljä kokonaista oppituntia, kolmen päivän päästä lähden kohti Lappia, tosin vielä on epäselvää kenen kyydillä, ja kuuden yön jälkeen koittaa odotettu jouluaatto ja vielä lumisissa maisemissa! Seitsemän päivää jouluaatosta ja vuosi vaihtuu, joka näyttää sisältävän jo tässä vaiheessa muutaman odotettavan asian.
Tänään olen tallustanut koulussa 12,5 senttiä pidempänä, nauranut kavereiden kanssa, ilahtunut täydellisen kypsästä avokadosta, kärsinyt pari viikkoa kestäneestä kurkkukivusta, avannut joulukalenterista luukut, jotka on unohtunut kiinni, ihmetellyt näitä uusia supervenyviä farkkuja ja tehnyt niitten kanssa spagaatteja sekä lukenut tulevan vuoden horoskooppeja, mikä ei tosiaan tule pitämään paikkaansa, ainakaan minun kohdalla. Nyt mä lähden kauppareissulle, jotta se ruoka joskus valmistuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti